- Alkuperä
- Ruotsalainen lainasana
Lainasana, jonka lähteenä ruotsin skåla ’laudoittaa’ ehkä ← alasaksan schalen ’laudoittaa’.
koo-la-ta (3 tavua) · 7 kirjainta
"Nyt koolaa opettaja", huusi Silla, joka kantoi hilloketta, ohitse mennessään ja avasi oven makuukamariin, missä Emmeline istui vuoteen reunalla pullonsuuhun pistetyn kynttilän ääressä.Vihkimisen perästä tahtoi herrasväki "koolata" vasta vihittyjen kanssa.No, mä koolasin sitten rautatieasemalta täksin ja sanoon osoottehen mihkä ajaa, — aivan tuntemattomien ihmisten kotia.Lainasana, jonka lähteenä ruotsin skåla ’laudoittaa’ ehkä ← alasaksan schalen ’laudoittaa’.
553 esiintymää · 0.2 / milj.
Taivutusluokka 73 (salata)
| Muoto | Taivutus |
|---|---|
| Infinitiivi | |
| Ind. prees. yks. 1. | |
| Ind. imperf. yks. 3. | |
| Kond. prees. yks. 3. | |
| Pot. prees. yks. 3. | |
| Imperat. prees. yks. 3. | |
| Akt. 2. partisiippi | |
| Pass. imperf. |
-oːlɑtɑ
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Koolata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/koolata