kop­saus

substantiivi/ˈkopsɑus/
Jaa

Johdettu sanasta: kopsata

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. esineen kopsahtamisesta syntyvä ääni tai tällainen tapahtuma

Esimerkkilauseet

Kolmas kopsaus teki kilvanjuoksusta lopun ja orava putosi sorkkiaan soristellen alas aidan selältä.
— tekijä Usea, Syvistä riveistä
Yhtähyvin myrrysmiehet kuulivat kopsauksen, ja säikähtivät siitä niin, etteivät tohtineet hievahtaakaan, katsella tirkistelivät vaan ympärillensä ja kuuntelivat joka haaralle, saadaksensa selville syyn odottamattomaan tomaukseen.
— Pietari Päivärinta, Minä ja muut

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikopsaus
Genetiivikopsauksen
Partitiivikopsausta
Essiivikopsauksena
Translatiivikopsaukseksi
Inessiivikopsauksessa
Elatiivikopsauksesta
Illatiivikopsaukseen
Adessiivikopsauksella
Ablatiivikopsaukselta
Allatiivikopsaukselle
Abessiivikopsauksetta

Riimit

-opsɑus

Kaikki riimit

Lähteet