kor­ho

adjektiivi/ˈkorho/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kor-ho (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

  1. (murre)kuuro tai huonokuuloinen henkilö
  2. (murre)isokokoinen henkilö
  3. harvinainen suomalainen sukunimi

Esimerkkilauseet

Mut nyt olen isäntä itse ja porho ja riemulle altis ja neuvolle korho, minä nuoren aikani vallita voin, ja ma liikun näin sekä noin.
— Larin-Kyösti, Kylän lauluja
"Se on muutaman Simo Korho-vainajan poika", vastasi krouvari pöytänsä takaa.
— Santeri Ivalo, Suomalaisia sankareita I
Monet savolaisista nimistä ovat niin vanhoja, että niiden merkitystä on mahdoton selvittää, esim. Tiiho(nen), Innno(nen), Korho(nen), Ronka(inen).
— Ernst Lampén, Suomea ristiin rastiin

Etymologia

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
Peräpohja, paikoin Pohjanmaa
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, viro, liivi

Deskr.-luonteisia sanoja, vertaa myös karho ja karhe.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakorhota ’kohota, nousta’, korhottoa ’olla tai liikkua pystyssä; kohottaa, heristellä, höristellä’
lyydikorhištada ’kohottaa, höristää (korvia)’
vepsäkorhotōdāzhe ’nousta pystyyn, takajaloilleen; höristää korviaan’
viromurt. kore ’löyhä, höllä, kuohkea’, kohr: kohrul ’koholla (oleva), kuohkea, löyhä’, kohrata ’kohota, paisua’, kohrutada ’pöyhentää, tehdä kuohkeaksi, pörhistää’
liivikoʾŕŕi ’soinen; löyhä, kuohkea, pehmeä’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

64 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-orho

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Korho. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/korho