Asiasanasto.fi

kuu­ro

adjektiivi, substantiivi, substantiivi/ˈkuːro/
Jaa

Merkitykset

adjektiivi, substantiivi

  1. sellainen, joka ei kuule; täysin kuulematon
  2. (kuva)sellainen, joka ei kuuntele tai suostu kuuntelemaan hänelle osoitettua puhettaHän on täysin kuuro minun mielipiteilleni.

substantiivi

  1. henkilö, jonka kuuloaisti ei toimi
  2. lyhytaikainen sade

Synonyymit ja vastakohtasanat

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.deaf, deaf, person, shower
  • ruotsiskur, by, döv
  • saksagehörlos, taub, Schauer
  • ranskasourd (m), averse, sourd
  • venäjäглухой (m), глухой, глухая (f), ливневые осадки
  • esp.sordo, sordo
  • virokurt, sajuhoog

Hierarkia

Alakäsitteet

Esimerkkilauseet

Kysyy uhma, vaikeemin vastaus potee: Mykkä, kuuro Jumalan maailmojen mieli!
— Volter Kilpi, Suljetuilla porteilla
Olavin torin varrella, melkein yksin, äitinsä kanssa, jonka kanssa ei voinut keskustella, sillä hän oli kuuro.
— Knut Hamsun, Nälkä
Tulvimista tapahtuu, kun jonon liike pysähtyy, ja yksittäiset kuurot kulkevat jonon sisällä sen suuntaisesti, jolloin samassa paikassa voi sataa pitkään.
— Wikipedia: Kuuropilvijono

Englanninkieliset vastineet

  • deaf
  • shower
  • flurry
  • person

Esiintymistiheys

27 040 esiintymää · 10.3 / milj.

Suomi24
9.0
Sanomalehdet
12.4
Aikakauslehdet
19.4
Wikipedia
8.2
Reddit
5.6
Tekstitykset
19.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikuuro
Genetiivikuuron
Partitiivikuuroa
Essiivikuurona
Translatiivikuuroksi
Inessiivikuurossa
Elatiivikuurosta
Illatiivikuuroon
Adessiivikuurolla
Ablatiivikuurolta
Allatiivikuurolle
Abessiivikuurotta

Riimit

-uːro

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet