ko­ru­kir­jain

substantiivi/ˈkoruˌkirjɑi̯n/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ko-ru-kir-jain (4 tavua) · 11 kirjainta

Yhdyssana: koru + kirjain

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. koristeellisesti muotoiltu kirjain

Esimerkkilauseet

Hän viivoitti ne punaisella ja mustalla musteella, piirsi korukirjaimilla "kontot" ja nimet ja merkitsi kirjoihinsa kaikki menot, yksin postimaksutkin.
— Selma Lagerlöf, Näkymättömiä siteitä
Juhlallisten lopputoimitusten aikana he antoivat opettajalleen hienoilla korukirjaimilla kirjoitetun adressin ja kirjoitussalkun.
— Lucy M. Montgomery, Anna ystävämme
Yökaudet hän kirjoitteli korukirjaimin pyhän Birgitan oppeja ja elämänvaiheita; sellainen lahja varmaan ilahuttaisi neitsyttä ja mahdollisesti muistuttaisi hänen mieleensä nuorukaista, joka ei koskaan lakkaa häntä ihailemasta, jumaloimasta ja — rakastamasta, niinkuin palvotaan korkeampaa olentoa.
— Carl Blink, Svante Niilonpoika Sture ja hänen aikalaisensa I

Taivutustiedot

Taivutusluokka 33 (kytkin)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-irjɑin

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Korukirjain. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/korukirjain