ko­ru­kir­jain

substantiivi/ˈkoruˌkirjɑi̯n/
Jaa

Yhdyssana: koru + kirjain

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. koristeellisesti muotoiltu kirjain

Esimerkkilauseet

Yökaudet hän kirjoitteli korukirjaimin pyhän Birgitan oppeja ja elämänvaiheita; sellainen lahja varmaan ilahuttaisi neitsyttä ja mahdollisesti muistuttaisi hänen mieleensä nuorukaista, joka ei koskaan lakkaa häntä ihailemasta, jumaloimasta ja — rakastamasta, niinkuin palvotaan korkeampaa olentoa.
Carl Blink, Svante Niilonpoika Sture ja hänen aikalaisensa I
Tässä tilaisuudessa piti lehtori ja kirkkoherra Julius Immanuel Bergh esitelmän aiheesta: "Kenessä on Pyhä Henki?" Viitaten Savojärven tapahtumaan hän sanoi mainitusta Jumalan ihmeteosta seuraavat, suorastaan monumentaaliset sanat, jotka sietäisi hakata kallioon tahi kirjoittaa kultaisilla korukirjaimilla valkoiselle marmoritaululle:
Jalmari Kauppala, Helluntai-ilmiöitä Suomen Siionissa

Taivutustiedot

Taivutusluokka 33

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikorukirjain
Genetiivikorukirjaimen
Partitiivikorukirjainta
Essiivikorukirjaimena
Translatiivikorukirjaimeksi
Inessiivikorukirjaimessa
Elatiivikorukirjaimesta
Illatiivikorukirjaimeen
Adessiivikorukirjaimella
Ablatiivikorukirjaimelta
Allatiivikorukirjaimelle
Abessiivikorukirjaimetta

Riimit

-irjɑin

Kaikki riimit

Lähteet