koruna

He laskeutuivat vaaran jyrkännettä myöten ikuisen laakson rauhaan... Vaaran alla koreili lampi laakson koruna, alli lauleli lammen runona... Rantaa koristi kaunis runolehto, koristi sitä kuin kukkalaite... Lehdossa sitoivat morsiusneidot seppelettä... Kevät kylvi kukkiansa, kesä laitteli heilimä-ajan runoa, laitteli sitä lemmenrunoksi... Lintu istui äänetönnä, kuin olisi kieli lauluihin väsynyt, siipi uupunut lentäessä... Unena häilyi ilma, unelmana päivänpaiste ja kaikki oli outoa, pyhää, kummaa ja puhdasta, kuten Tuonen elottomilla mailla, missä on lakannut ihmishimo ja kuolleet odottavat metsiköissä, Luojan luoksi ikävöiden, unohtaen Hänen vuoksensa omaisetkin, jotka jäivät haudan reunalle itkemään omaisen pois menoa...

Irmari Rantamala, Martva I

Tiedetään kuitenkin, osin Hippokrateen ( 460-377 eaa.) kertomana, että ainakin rautakaudella siitä jauhettiin lääkettä moniin vaivoihin, sillä ajateltiin olevan koruna kantajalleen positiivisia terveydellisiä vaikutuksia ja sen sähköiset ominaisuudet edesauttoivat tätä vaikutelmaa.

Wikipedia: Pronssikauden meripihkakauppa