ko­si

verbi
Jaa
Viittaa artikkeliin

ko-si (2 tavua) · 4 kirjainta

Johdettu sanasta: kosia

Merkitykset

  1. aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kosia
  2. indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kosia
  3. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kosia
  4. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kosia

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kosia yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkossīa ’kosia’
karjalakosita (prs. kosittšou) ’kosia; pyytää lahjoja, vaatia myötäjäisiä’, kosilla, ‑lta ’kosimassa, ‑sta’, kosjoja ’kosija, kosiomies’
lyydikožita (prs. kožitšen) ’kosia’, kožile̮ ’kosimaan’
vepsäkoźita (prs. koźitše̮n) ’kosia’, koźiĺe ’kosimaan’, koźimez ’kosiomies’
vatja(vatjan Kukkosin murre) koźźoa ’kosia’
virokosida ’kosia’, kosja minna ’mennä kosimaan’
liivikuoʾžžə ’kosia’, kuožāli ’kosija’.

inarinsaame koaššuđ ’kosia’ ← suomi karjala kosjo-.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kosi. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kosi