1kossu1 – sika (etenkin kutsuttaessa tai kyhnytettäessä)
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: gosse)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kossi yhteydessä
- Vastineita
- viro
kos-su (2 tavua) · 5 kirjainta
Mutta kuin tämän maan luonto on niin erinomainen ja on kansan edistymiseen ja sivistykseen meidän aikoihin asti paljon kossut, niin on meidän ensiksi tämän kummallisen maan luontoa tarkasteleminen."No niin", hän sanoi, nousten verkalleen pystyyn, ja käärittyään viitan ympärilleen jatkoi matkaansa, "itseäni ei tuo murhe kossut.Työtön, hullu ja eläkeläinen Enää en sano sanakaan Kesäapina Voisinko olla minä Munasarjatulta Mun puutarhassa Oman asuntonsa kaluste Nyt sitä saa Kaivollinen kossua Jos on eläin Toisemme Älä itke, älä sure Siittiöt (Siitosen veljekset) Viheltävä Ville ja Pekka Petomaani Ei liian syvälle Mä kierrän sua Sen pitää olla Raimoa Vuoden 2002 albumit Lapinlahden Lintujen kokoelma -albumitkosso ’raha’; myös kossa, kossu
← ruotsi (ark.) kos, kosa ’raha’, vertaa kossa, kosse ← ko ← kodilj ’(korttipelissä) tilanne, jossa pelinviejä häviää vastustajalle pisteitä tms.’, etenkin ruotsalaisessa vira-nimisessä tikkipelissä (kodilj ←← espanja codillo ’polvi; mutka’ sanasta coda ’häntä’); sanaa kossu on käytetty nimenomaan korttipelissä hävitystä rahasta.
3 784 esiintymää · 1.4 / milj.
Taivutusluokka 1 (valo)
Yleisimmät: kossu 38 % · kossua 29 % · kossun 17 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-osːu
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Kossu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kossu