Asiasanasto.fi

koturi

substantiivi

/ˈkoturi/

Merkitys

  1. 1.kunnan elätti; toimeentulotuen varassa elävä

Esimerkkilauseet

Ja niiden joukossa oli Koturi-Heikki paras, myönsi uittoherra.

Niilo Kivinen, Tuppelan Kalle ja Koturi-Heikki

Köyhä huonemies (loisi, koturi) toivo yhä talon isännäksi päästä.

Elias Lönnrot, Mehiläinen 1837

Loinen eli koturi, joutolainen, läksiäin tai kesti tarkoitti maatalousyhteiskunnassa erään sen alimmilla tasoilla olleen ihmisryhmän edustajaa, joka ei omistanut asuntoaan vaan eli työnantajansa tiloissa.

Wikipedia: Loinen (yhteiskunta)

Taivutustiedot

Taivutusluokka 6

Nominatiivikoturi
Genetiivikoturin
Partitiivikoturia
Essiivikoturina
Translatiivikoturiksi
Inessiivikoturissa
Elatiivikoturista
Illatiivikoturiin
Adessiivikoturilla
Ablatiivikoturilta
Allatiivikoturille
Abessiivikoturitta

Riimit

-oturi

Kaikki riimit