kou­kis­tu­mi­nen

substantiivi/ˈkou̯kistuminen/
Jaa

Johdettu sanasta: koukistua

Merkitys

  1. teonnimi verbistä koukistua

Etymologia

koukistua + johdin -minen

Esimerkkilauseet

§ 12. Ahdas rinta, lyhyt ja pahanhajuinen hengitys, sairaat keuhkot ja ruumiin koukistuminen ovat luonnollisia ja melkein säännöllisiä seurauksia kovista kureliiveistä ja puristavista vaatteista.
— John Locke, Muutamia mietteitä kasvatuksesta

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikoukistuminen
Genetiivikoukistumisen
Partitiivikoukistumista
Essiivikoukistumisena
Translatiivikoukistumiseksi
Inessiivikoukistumisessa
Elatiivikoukistumisesta
Illatiivikoukistumiseen
Adessiivikoukistumisella
Ablatiivikoukistumiselta
Allatiivikoukistumiselle
Abessiivikoukistumisetta

Riimit

-uminen

Kaikki riimit

Lähteet