kou­ris­tus­mai­nen

adjektiivi/ˈkou̯ristusmɑi̯nen/
Jaa

Johdettu sanasta: kouristus

Merkitys

  1. kouristusta muistuttava; kouristukselle ominainen

Etymologia

kouristus + -mainen

Esimerkkilauseet

Hänen ahavoituneiden kasvojensa kaikki lihakset nytkähtelivät kouristusmaisesti, ja vihdoin kyyneleet kihosivat valumaan hänen poskiensa syvissä vaoissa.
— Frederick Marryat, Merimiehenä ja herrana
Seuraavassa silmänräpäyksessä siltä pääsi kova kouristusmainen aivastus, ja se alkoi vimmatusti sylkeä.
— Charles G. D. Roberts, Ylämaan kansa

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikouristusmainen
Genetiivikouristusmaisen
Partitiivikouristusmaista
Essiivikouristusmaisena
Translatiivikouristusmaiseksi
Inessiivikouristusmaisessa
Elatiivikouristusmaisesta
Illatiivikouristusmaiseen
Adessiivikouristusmaisella
Ablatiivikouristusmaiselta
Allatiivikouristusmaiselle
Abessiivikouristusmaisetta

Riimit

-usmɑinen

Kaikki riimit

Lähteet