kou­rit

verbi
Jaa

Johdettu sanasta: kouria

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. verbin kouria yksikön toisen persoonan preesens- tai imperfektimuoto

Esimerkkilauseet

— Persten supisi, katsellen kunnioittavaisesti Nikita Romanovitshia: — kas, miten kovasti sinä heitä kourit!
— Aleksei Konstantinovitsh Tolstoi, Ruhtinas Serebrjani
Ja sitten, Yrjänä, sinäkin kuin mieletön lunta kourit.
— Uuno Kailas, Punajuova
Vojakkalassa pirkkalaistalonpoikia oli useita sukuja eli Alavojakkalassa Alatalot ja Oravaiset sekä Ylivojakkalassa Pakkaset, Kourit ja Peräntiet.
— Wikipedia: Vojakkala (Tornio)