kraakku
substantiivi/ˈkrɑːkːu/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.tietynlainen teline tai laite, jolla keittoastia ripustetaan avotulen yläpuolelle
Esimerkkilauseet
kalsu = kraakku, simpukka, näkinkenkä.
— Tule tänne likelle, saat slantti, kun niin korjasti osaat kraakku!
Lounais -Suomessa sen nimiä ovat kraakku, kraakunmarja ja kraakunvarsi.
Taivutustiedot
| Nominatiivi | kraakku |
| Genetiivi | kraakun |
| Partitiivi | kraakkua |
| Essiivi | kraakkuna |
| Translatiivi | kraakuksi |
| Inessiivi | kraakussa |
| Elatiivi | kraakusta |
| Illatiivi | kraakkuun |
| Adessiivi | kraakulla |
| Ablatiivi | kraakulta |
| Allatiivi | kraakulle |
| Abessiivi | kraakutta |
Riimit
-ɑːkːu
Kaikki riimit