kui­kut­taa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. äännellä valittavasti, valittaa, vaikertaa

Etymologia

Vanhin tieto
Raamattu, 1642
Levinneisyys
paikoin länsi- ja itämurteet
Vastineita
karjala

Onomat. sanoja, vertaa kuikka.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalakuikuttoa ’äännellä (kuikka); uikuttaa; itkeä’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kuikuttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kuikuttaa