kuik­ka

erisnimi, substantiivi/ˈkui̯kːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kuik-ka (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitykset

  1. kuikkien suvun 60–75 cm pitkä lintu (Gavia arctica), joka elää koko Suomessa kirkasvetisissä järvissä sukellellen kalaa ravinnokseen ja joka rakentaa pesänsä aivan veden partaalle
  2. (lähinnä monikossa) kuikkien suvun (Gavia) laji tai yksilö
  3. (lähinnä monikossa) kuikkien heimon (Gaviidae) laji tai yksilö
  4. pitkäkaulainen pullo vuodelevossa olevan miespotilaan virtsaamista varten

Esimerkkilauseet

Niin on sotka soatke, haapana nart, meriteeri nurt ja kuikka toohtig.
— Samuli Paulaharju, Kolttain mailta
Oi, sa, järveni sininen, lampueni läikkyväinen, rikas ahventen asunto, linna kaunoinen kalojen, sinisorsain sountipaikka, kuikkain uinnin kultapaikka, sievällä sinisalolla, kankaan kaunihin takana!
— Niilo Mantere, Kotikuusta kuunnellessa
Linnuista myös harmaahaikaran, merimetson, valkopäämerikotkan, uivelon, silkkiuikkujen ja kuikkien on havaittu käyttävän haukia ravinnokseen.
— Wikipedia: Hauki

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kuikka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Muita lintulajeja ovat muun muassa kaakkuri, kuikka, lehtokerttu, sirittäjä ja varpuspöllö.
— Wikipedia: Espoo
Taas joutui hän rämeelle, suolammin rannalle, Arka kuikka souteli sen selällä.
— Irmari Rantamala, Harhama III
Anterus oli mennyt tuhkanharmaaksi ja kuunteli vaieten kuikkien valittavaa ja raukuvaa kuoroa.
— Eino Railo, Kevätsade
Käki kukkui putouksen takana ja jostain salojärvestä kuului kuikan huutoa.
— Kaarlo Hänninen, Suomen samoilijat III

Etymologia

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
melko laajalti etupäässä länsimurteet
Vastineita
karjala, lyydi, viro

Kuikan huutoa matkivia onomat. sanoja, joita muistuttavat myös pohjoissaame murt. guikastak, skuikastak, skuiˈkâ ’kuovi; kaakkuri’.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakuikka, g- ’kuikka’, kuikkoa ’äännellä (kuikka, kuovi ja lokki)’
lyydiguik, guikke̮, guikku, kuikke̮ ’kuikka’
viromurt. kuik (g. kuigu) ’joutsen; hanhen poika’, kuigas (g. kuika) ’kuovi’

(itämerensuomi → venäjä kujka, gujka, kujok, gujok ’kuikka’, viro ? → latvia kuiga ’nokikana’).

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.black-throated diver, arctic loon, black-throated loon
  • ruotsilom, storlom
  • saksaSeetaucher, Prachttaucher (m), Polartaucher
  • ranskaplongeon (m), plongeon arctique
  • venäjäчернозобая гагара (f)
  • virokaur, järvekaur
  • puolanur
  • norjalom, storlom

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • diver
  • loon
  • black-throated diver
  • arctic loon
  • black-throated loon

Esiintymistiheys

5 002 esiintymää · 1.9 / milj.

Suomi24
1.4
Sanomalehdet
9.3
Aikakauslehdet
6.2
Wikipedia
3.8
Reddit
0.7
Tekstitykset
0.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: kuikka 60 % · kuikan 18 % · kuikkaa 6 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uikːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kuikka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kuikka