kuirit

Rakastaa Samulin verkonsavustuspaikkaa ja sen kekäleitä; lepikkoa, jonka läpi järvi salaperäisenä kiiluu; Kuirinniemen komeaa hahmoa, — sen yli lentävät kuirit eli kuovit ennen sadetta alakuloisesti ja pitkään huutaen, kimeästi rillittäen... Ja rakastaa intohimoisesti varsinkin kodan sileää kalliota, — sileää melkein kuin lasi, auringonpaisteessa ihanasti tulista!

Joel Lehtonen, Onnen poika