Asiasanasto.fi

ku­jer­te­lusubstantiivi

Merkitys

  1. 1.(Kielitiede)kvasiresonanttinen kurlaavan kuuloinen ääntely, johon liittyy hyvin takainen kielen selän ja pehmeän suulaen ja uvulan keskinäinen artikulaatio

Esimerkkilauseet

Mutta tytöt olivat niin tottuneet Kirstin "kujerteluun", etteivät kiinnittäneet siihen mitään huomiota.

Helga Nuorpuu, Ruusulan tytöt I

... ja herra Aadolf kiersi kätensä hänen kaulaansa ja sanoi hänelle jotakin, hyvin lempeätä kujertelua kaiketi...

Viktor Rydberg, Itämeren risteilijä