ku­ker­taa

verbi/ˈkukertɑː/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (intransitiivinen)äännellä teeren tavoin

Esimerkkilauseet

Nilla kikahtelee Iivarille, kukertaa kukerruksiaan pitkän sarjan ja liikahuttelee välillä huuliaan niin lipovasti kuin aikoisi latkia maitoa pienestä kupista.
— Lauri Haarla, Halveksittu mies
Hän kurkistaa taas sen alta taivasta, kuten kerran tervantuoksuisella satamasillalla. Hän kukertaa hyvillään. Olipa nyt hämärä, melkein pimeä.
— Lauri Haarla, Liian vähän poikia

Esiintymistiheys

144 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 54, vokaalivaihtelutyyppi K

MuotoTaivutus
Infinitiivikukertaa
Ind. prees. yks. 1.kukerran
Ind. imperf. yks. 3.kukersi
Kond. prees. yks. 3.kukertaisi
Pot. prees. yks. 3.kukertanee
Imperat. prees. yks. 3.kukertakoon
Akt. 2. partisiippikukertanut
Pass. imperf.kukerrettiin

Riimit

-ukertɑː

Kaikki riimit

Lähteet