kukistumaton

adjektiivi, verbi

/ˈkukistumɑton/

Johdettu sanasta: istumaton

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.sellainen, jota ei voida voittaa tai kukistaa

Esimerkkilauseet

Jumala luo uutta, ja uuden luomisen perustus on järkähtämättömästi, kukistumattomasti laskettu, kun Jumala on Jeesuksen kuolleista herättänyt.

E. W. Pakkala, Herra sen tekee

— Mutta näille voimakkaille käsille ja kukistumattomalle todellisuusmielelle löytynee kai jokin työ jossain maailman kolkassa — yksinäinen, kova työ, johon niiden sopii käydä käsiksi.

Ernst Ahlgren, Äiti

Heidän tarkoituksenaan oli myös lopettaa seljasauvan ikuinen voima, sillä seljasauva menettää mahtinsa, mikäli sen omistaja kuolee kukistumattomana.

Wikipedia: Severus Kalkaros

Taivutustiedot

Nominatiivikukistumaton
Genetiivikukistumattoman
Partitiivikukistumatonta
Essiivikukistumattomana
Translatiivikukistumattomaksi
Inessiivikukistumattomassa
Elatiivikukistumattomasta
Illatiivikukistumattomaan
Adessiivikukistumattomalla
Ablatiivikukistumattomalta
Allatiivikukistumattomalle
Abessiivikukistumattomatta

Riimit

-umɑton

Kaikki riimit