kuk­keus

substantiivi/ˈkukːeus/
Jaa

Johdettu sanasta: kukkea

Merkitys

  1. se, että on kukkeaKumpulassa on keskikesän kukkeus.

Etymologia

kukkea + johdin -us

Esimerkkilauseet

Hän oli nimittäin juuri tällöin, miehuutensa parhaassa kukkeudessa, puetuttanut soutumiehensäkin, Matit, Kustaat ja Jeremiakset, punaverkaisiin takkeihin, olipa verhonnut koko kahdeksanhankaisen kirkkoveneensäkin punaisella verkavaatteella.
— Lauri Haarla, Marketan kosto
Enin säikyn noita posken nuoren purppuroita, impeyttä silmän syvän, lempeyttä huulen hyvän, tuota kaulan kaareutta, poven kummun kukkeutta, pelkään pettymystä uutta, ihmislemmen ihanuutta.
— Eino Leino, Kootut teokset III
Honkaiset holvit ja siintävät sillat: Tarhalan talon lasten ilot keskellä kesän kukkeutta ja talven pakkasia, kuvittanut Rudolf Koivu.
— Wikipedia: Rudolf Koivu

Esiintymistiheys

86 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 40

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikukkeus
Genetiivikukkeuden
Partitiivikukkeutta
Essiivikukkeutena
Translatiivikukkeudeksi
Inessiivikukkeudessa
Elatiivikukkeudesta
Illatiivikukkeuteen
Adessiivikukkeudella
Ablatiivikukkeudelta
Allatiivikukkeudelle
Abessiivikukkeudetta

Riimit

-ukːeus

Kaikki riimit

Lähteet