kuk­ki­nut

verbi/ˈkukːinut/
Jaa

Johdettu sanasta: kukkia

Merkitys

(englanniksi)
  1. (active)(form-of)(participle)(past)past active participle of kukkia

Esimerkkilauseet

Oli silloin pilvessä taivas, kevät sai, kevät sammui pois; oli silloin sun vaikein vaivas, kun kukkinut onnesi ois.
— Otto Manninen, Säkeitä II
Joskus oli kuiva kaktus, köyhä elämä, hänelle kukkinut, niinkuin se huonolle hoitajalle saattaa kukkia.
— Joel Lehtonen, Sorron lapset (Punainen mies I)