Asiasanasto.fi

kukkuminen

substantiivi

/ˈkukːuminen/

Johdettu sanasta: kukkua

Merkitys

  1. 1.teonnimi verbistä kukkua

Etymologia

kukkua + johdin -minen

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Se kohosi linnoineen ihanan runolammin ulapasta, kohosi kauniina niin kuin käen kukkuminen, joka helähtää kuin hopeaisin helske koivukankaan kauneudesta, lintuparvien kevätlaulujen ja huilun sävelten seasta, kiitellen kaunista kaikua, joka tuo vuoren tervehdystä koivun latvassa kukkujalle...

Irmari Rantamala, Martva III

v. 81. Käen kukkuminen Suomalaisten korvissa kun kuului suloiselta, niin runo, suloa kanteleelle ko'otessansa, teettää naulat sen kukkumasta kullasta; k. II: 223-232, IV: 24 ja 211-222, XXII: 151, 152.

Elias Lönnrot, Kalevala (1862)

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

Nominatiivikukkuminen
Genetiivikukkumisen
Partitiivikukkumista
Essiivikukkumisena
Translatiivikukkumiseksi
Inessiivikukkumisessa
Elatiivikukkumisesta
Illatiivikukkumiseen
Adessiivikukkumisella
Ablatiivikukkumiselta
Allatiivikukkumiselle
Abessiivikukkumisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit