kul­keil­la

adverbi/ˈkulkei̯lːɑ/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. liikkeellä, matkalla tai liikkeessä oleminen

Esimerkkilauseet

"Niin, — tosiaan minä jaksoin ennen kantaa täyden vesisaavin olallani — nyt en pääse oljiltani ylös, — luuletko, että tässä viruisin, jos voisin päästä pois. Kulkeilla, kulkeilla olisin! Mutta kun äly, äly on mennyt!" valitti minulle äitini.
— Joel Lehtonen, Mataleena
"Kreivi tietää, että juopottelevilla böhmiläisrentuilla, jotka puhkovat ja tärvelevät hänen parhaat puunsa, ei ole pahempaa vihollista kuin minä, ja että minulla on tarkemmat silmät kuin hänen metsänvartioillaan — ja että olen usein kulkeilla öisin ja sieppaan monen veijarin kauluksesta kiinni.
— Adolf Stern, Rikostoverit y.m. novelleja