kulkukortti
substantiivi/ˈkulkuˌkortːi/kul-ku-kort-ti (4 tavua) · 11 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- kortti tai merkki, jolla osoitetaan oikeus päästä tiettyihin tiloihin
Esimerkkilauseet
Sormenjäljen lisäksi varmuutta voidaan lisätä eri toimilla, kuten salasanoilla, kämmentunnistuksella, kasvojentunnistuksella, iiristunnistuksella tai kulkukortilla.Usein tapahtumaan osallistuvilla on mukanaan niin sanottu "kulkukortti", jolla he pystyvät osoittamaan, että ovat oikeutettua osallistumaan tapahtumaan.Älylukko on lukko, jossa on jokin digitaalinen ominaisuus, esimerkiksi ohjelmoitava avain, kulkukortti tai koodi.Esiintymistiheys
608 esiintymää · 0.2 / milj.
Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.4
Wikipedia
0.0
Reddit
0.5
Tekstitykset
1.9
Taivutustiedot
Yleisimmät: kulkukortti 42 % · kulkukortin 32 % · kulkukorttia 10 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ortːi
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kulkukortti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kulkukortti