kul­ku­mies

substantiivi/ˈkulkuˌmie̯s/
Jaa

Yhdyssana: kulku + mies

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. paikasta toiseen vaeltava henkilö tai irtolainen

Esimerkkilauseet

Minulla olis vain rovastille sellaista asiaa, että täällä meitän syrjäkulmalla asustaa eräs vihkimätön kulkumies naikkosineen.
— Urho Karhumäki, Halki vuoren
— Ehkei ollut silloin vielä vasikasta mitään tietoa, niin ei ruvennut karsinankaan tekoon, arveli kulkumies, joka oli kolmantena siinä joukossa.
— Kalle Kajander, Yhden ainoan kerran
Ilmarin tiedustellessa Rautalan taustaa käy ilmi, että tämä on ollut siviilissä koditon kulkumies, jolla ei ole tietoa edes äidistään; hän on lähtöisin jostakin lastenkodista.
— Wikipedia: Ilmari Salpakari

Esiintymistiheys

439 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 42

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikulkumies
Genetiivikulkumiehen
Partitiivikulkumiestä
Essiivikulkumiehenä
Translatiivikulkumieheksi
Inessiivikulkumiehessä
Elatiivikulkumiehestä
Illatiivikulkumieheen
Adessiivikulkumiehellä
Ablatiivikulkumieheltä
Allatiivikulkumiehelle
Abessiivikulkumiehettä

Riimit

-ies

Kaikki riimit

Lähteet