kultaralli
substantiivi/ˈkultɑˌrɑlːi/kul-ta-ral-li (4 tavua) · 10 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- (arkikieltä)nimettömän sormen kutsumanimi
Esimerkkilauseet
Niin istui sankarimme, poltellen savukkeen toisensa jälkeen, vasemman käden kultarallissa sievä, pienellä sinisellä kivellä varustettu sormus.Peukalopotilla ja Suomensotilla oli hohtimet ja ruuvit, Engelsmanni päättyi terävään naskaliin, Kultaralli oli pora ja Pikkurilli ruisku täynnä sääskenmyrkkyä.Ja keijukaistyttö sanoi, että Kultarallista ja pienestä Pillipiiparista vielä oli kertomatta.Taivutustiedot
Taivutusluokka 5 (risti)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ɑlːi
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kultaralli. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kultaralli