ku­ma­ras­sa

Ulkona istahti hän hetkiseksi kaivonkannelle, istui siinä kumarassa, synkkänä, päässä joku epäselvä, tylsä ajatus.

Ja silloin näin, totisesti, tutun hahmon vuoteeni vieressä, hintelänä, tummassa puvussa — jollaista Svenin olin aina nähnyt käyttävän — kapea pää hiukan kumarassa, kasvot utuisena valokohtana huoneen pimeydessä.

Näin tehdään, jotta korret pysyisivät järjestyksessä ja jotta selkää voisi kumarassa työssä oikaista.