kum­mas­te­le­mi­nen

substantiivi/ˈkumːɑsteleminen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kum-mas-te-le-mi-nen (6 tavua) · 15 kirjainta

Johdettu sanasta: kummastella

Merkitys

  1. teonnimi verbistä kummastella

Esimerkkilauseet

Silmänräpäyksessä tämä tapahtui; silmänräpäys vielä ja herrain kummasteleminen ja uuteliaisuus oli tyydytetty.
— K. J. Gummerus, Peritäänkö vihakin
Magdalena seisoi liikkumatta; hänen huuliltansa ei kuulunut edes lievittävää huokaustakaan, eikä kyynelkään himmentänyt hänen silmäinsä loistoa; kauhistava kummasteleminen, mitä nyt lienekään tapahtunut, oli vallannut hänen mielensä.
— Sylvia, Magdalena Rudenschöld
Kaunis hän oli, viehättävämpi kuin koskaan ennen, eikä olisi yhtään ollut kummasteleminen, vaikka hienoimmat prinsessat olisivat häneen rakastuneet.
— Arvid Järnefelt, Veneh'ojalaiset

Etymologia

kummastella + johdin -minen

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kummasteleminen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kummasteleminen