Asiasanasto.fi

kummasteleminen

substantiivi

/ˈkumːɑsteleminen/

Johdettu sanasta: kummastella

Merkitys

  1. 1.teonnimi verbistä kummastella

Etymologia

kummastella + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Magdalena seisoi liikkumatta; hänen huuliltansa ei kuulunut edes lievittävää huokaustakaan, eikä kyynelkään himmentänyt hänen silmäinsä loistoa; kauhistava kummasteleminen, mitä nyt lienekään tapahtunut, oli vallannut hänen mielensä.

Sylvia, Magdalena Rudenschöld

»Eipä sitä käy kummasteleminen, jos murehtisikin», sanoi toinen.

Väinö Kataja, Murheen voima

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

Nominatiivikummasteleminen
Genetiivikummastelemisen
Partitiivikummastelemista
Essiivikummastelemisena
Translatiivikummastelemiseksi
Inessiivikummastelemisessa
Elatiivikummastelemisesta
Illatiivikummastelemiseen
Adessiivikummastelemisella
Ablatiivikummastelemiselta
Allatiivikummastelemiselle
Abessiivikummastelemisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit