kuo­ho

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. kuohittu eläin
  2. kuohu

Etymologia

1kuoho1 – kuohittu eläin

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kuoha yhteydessä
Vanhin tieto
Abraham Kollanius, 1648
Vastineita
karjala, viro

Tähän yhdistetty komi kod́źni̮ ’kuohita’ on äänt. vaikeuksien vuoksi pidettävä erillään.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakuohita, kuohari ’kuohari, salvuri; parantaja, lääkitsijä’ (← suomi)
virokohitseda, kohida ’salvaa (porsaita, sonneja, pässejä)’, kohi ’kuohilas’

(suomi → pohjoissaame guohar ’hevoskuohari’).

2kuoho2 – kuohu

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kuohu yhteydessä
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Vastineita
inkeroinen, karjala
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkōhu ’vaahto’
karjalakuohu ’kuohu, kuohunta; kohina; melu’, kuohuo ’vedestä, nesteistä: kuohua, vaahdota; taikinasta: nousta, kohota; huohottaa, korskua, kuorsata; kohista’.

suomi kuohaa → turjansaame ki̮ə̑ᴠᴠaᵈ ’kuohua, vaahdota’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kuoho. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kuoho