Asiasanasto.fi

kuo­kin­tasubstantiivi

/ˈkuo̯kintɑ/

Johdettu sanasta: kuokkia

Merkitys

  1. 1.kuokkiminen

Etymologia

kuokkia + johdin -nta

Esimerkkilauseet

Siksi vain, että saatan sanoa, että olen sitä minäkin tehnyt, sanoi rovasti ja lopetti kuokintansa.

Heikki Meriläinen, Mooses ja hänen hevosensa

Nytpä tuli palon kuokinta ja rovihteminen.

Heikki Meriläinen, Pietolan tytöt

Maan kuivattamista seurasi suon pinnan kuokinta, joka tehtiin kahteen kertaan.

Wikipedia: Köyliön varavankila

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9, vokaalivaihtelutyyppi J

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikuokinta
Genetiivikuokinnan
Partitiivikuokintaa
Essiivikuokintana
Translatiivikuokinnaksi
Inessiivikuokinnassa
Elatiivikuokinnasta
Illatiivikuokintaan
Adessiivikuokinnalla
Ablatiivikuokinnalta
Allatiivikuokinnalle
Abessiivikuokinnatta

Riimit

-uokintɑ

Kaikki riimit