kuo­kin­ta

substantiivi/ˈkuo̯kintɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: kuokkia

Merkitys

Etymologia

kuokkia + johdin -nta

Esimerkkilauseet

Siksi vain, että saatan sanoa, että olen sitä minäkin tehnyt, sanoi rovasti ja lopetti kuokintansa.
— Heikki Meriläinen, Mooses ja hänen hevosensa
Nytpä tuli palon kuokinta ja rovihteminen.
— Heikki Meriläinen, Pietolan tytöt
Maan kuivattamista seurasi suon pinnan kuokinta, joka tehtiin kahteen kertaan.
— Wikipedia: Köyliön varavankila

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9, vokaalivaihtelutyyppi J

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikuokinta
Genetiivikuokinnan
Partitiivikuokintaa
Essiivikuokintana
Translatiivikuokinnaksi
Inessiivikuokinnassa
Elatiivikuokinnasta
Illatiivikuokintaan
Adessiivikuokinnalla
Ablatiivikuokinnalta
Allatiivikuokinnalle
Abessiivikuokinnatta

Riimit

-uokintɑ

Kaikki riimit

Lähteet