kuok­ki­a

verbi/ˈkuo̯kːiɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kuok-ki-a (2 tavua) · 7 kirjainta

Johdettu sanasta: kuokka

Merkitykset

  1. monikon partitiivi sanasta kuokka
  2. pehmentää maata kuokallaKuokka vääntyi mutkalle, kun kuokin lupiinin juuria.
  3. tulla kutsumatta vieraaksi tilaisuuteen

Synonyymit ja vastakohtasanat

Synonyymit

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Talvet korjassa körötti, Kesät kulki kuokkimassa, Kuokkapalkalla kylissä.
— Elias Lönnrot, Mehiläinen 1836
Kannot, kivet kiskoi Urtti, pellot kuokki korven laitaan, mustaan veteen verkot laski, rämeen rannat, korvet kaikki kiersi pitkin riistamaitaan.
— Larin-Kyösti, Korpinäkyjä I
Kirkoissa soitettiin hätäkelloja, ja talonpojat aseistautuivat kiväärein, viikattein, heinähangoin ja kuokin ja lähtivät liikkeelle kuviteltua vihollista vastaan.
— Wikipedia: Suuri pelko

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kuokkia lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Silloin siinä peltoa kuokkiessaan oli vanha Hamberg saanut käteensä oudon perunan.
— Yrjö Koskelainen, Saaristoväkeä
Hän kuokki ahkerasti, reimasti nousi kuokka, ja nauskuen katkesivat kovat juuret.
— Väinö Kataja, Noidan kirot
Ilo, ilo ihanata soutaa, taata jo kotiin joutaa, taatapa kuokkii korven keskeen piltille elämän poutaa.
— Eero Eerola, Maamieslauluja

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kuokka yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, liivi ja 2 muuta kieltä

Lähtökohta: Koska suomi kuokka ei äänneasultaan hyvin sovellu suomalais-permiläinen kaudelta peräisin olevaksi sanaksi, sana saattaakin olla germaaninen alkuperää, vertaa hollanti hoek, englanti hook ’haka, hakanen, koukku jne.’ ← germaaninen *hōka-. Vertaa kokka, koksari, koukku.

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkōkka, kōkkia
karjalakuokka, kuokos, kuokkie
lyydikuok(ke̮) (mon. ‑kad) ’kuokka; puinen kokkarenuija’, kuokaińe ’(oven)haka’, kuokkida ’kuokkia; nuijia (turpeita, paakkuja), hakata (tikka nokallaan puuta)’
vepsäkok (g. ‑an) ’kuokka; telso’, kokta, kokkida ’kuokkia maata; kovertaa puuta telsolla; nokkia, nokallaan pistää; nykiä (kala onkea)’
vatjakōkka ’kuokka’, kōttšia, (vatjan Kukkosin murre) kōkkia ’kuokkia’
–huomaa myös viro kook (g. koogu) ’koukku’, koogitseda ’koukkia’, kookida ’koukata, koukkia’
liivikūok ’koukku’

(suomi → pohjoissaame guokˈke ’kuokka’, guokˈkât ’kuokkia, kaivaa’; suomi kuokka → ruotsi murt. Suomi kōkko, kōka jne. ’kuokka’, suomi kuokkia → ruotsi murt. Suomi kōkk(a) jne. ’kuokkia’; itämerensuomi *kōkka ? → liettua kúoka(s), kúoka ’paksupäinen keppi, nuija’, latvia koks ’puu’)

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

udmurttikokt́śani̮, kukt́śani̮ ’hakata kuokalla’, kokt́śan, kukt́śan ’kuokka’
komikokni̮ ’kuokkia’, kokalni̮ ’nokkia’, kokan ’kuokka; kuokan tapainen koverruskirves’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.hoe, gatecrash, crash
  • esp.cavar

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • hoe
  • crash
  • gate-crash
  • gatecrash

Esiintymistiheys

3 633 esiintymää · 1.4 / milj.

Suomi24
1.4
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
0.7
Wikipedia
0.4
Reddit
0.6
Tekstitykset
2.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 61 (sallia), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: kuokkimaan 46 % · kuokkimassa 10 % · kuokin 8 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kuokkia taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkuokinkuokinolen kuokkinutolin kuokkinut
sinäkuokitkuokitolet kuokkinutolit kuokkinut
hänkuokkiikuokkion kuokkinutoli kuokkinut
mekuokimmekuokimmeolemme kuokkineetolimme kuokkineet
tekuokittekuokitteolette kuokkineetolitte kuokkineet
hekuokkivatkuokkivatovat kuokkineetolivat kuokkineet
passiivikuokitaankuokittiinon kuokittuoli kuokittu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkuokkisinolisin kuokkinut
sinäkuokkisitolisit kuokkinut
hänkuokkisiolisi kuokkinut
mekuokkisimmeolisimme kuokkineet
tekuokkisitteolisitte kuokkineet
hekuokkisivatolisivat kuokkineet
passiivikuokittaisiinolisi kuokittu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkuoki—
hänkuokkikoonolkoon kuokkinut
mekuokkikaamme—
tekuokkikaa—
hekuokkikootolkoot kuokkineet
passiivikuokittakoonolkoon kuokittu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkuokkinenlienen kuokkinut
sinäkuokkinetlienet kuokkinut
hänkuokkineelienee kuokkinut
mekuokkinemmelienemme kuokkineet
tekuokkinettelienette kuokkineet
hekuokkinevatlienevät kuokkineet
passiivikuokittaneenlienee kuokittu

Infinitiivit

1. infinitiivikuokkia
1. inf. pitkä muotokuokkiakseen
2. inf. inessiivikuokkiessa
2. inf. inessiivi, passiivikuokittaessa
2. inf. instruktiivikuokkien
3. inf. inessiivikuokkimassa
3. inf. elatiivikuokkimasta
3. inf. illatiivikuokkimaan
3. inf. adessiivikuokkimalla
3. inf. abessiivikuokkimatta
3. inf. instruktiivikuokkiman
4. infinitiivikuokkiminen
5. infinitiivikuokkimaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikuokkiva
Passiivin 1. partisiippikuokittava
Aktiivin 2. partisiippikuokkinut
Passiivin 2. partisiippikuokittu
Agenttipartisiippikuokkima
Kieltopartisiippikuokkimaton

Riimit

-uokːiɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kuokkia. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kuokkia