Asiasanasto.fi

kuokkia

verbi

/ˈkuo̯kːiɑ/

Johdettu sanasta: kuokka

Merkitykset

  1. 1.monikon partitiivi sanasta kuokka
  2. 2.pehmentää maata kuokallaKuokka vääntyi mutkalle, kun kuokin lupiinin juuria.
  3. 3.tulla kutsumatta vieraaksi tilaisuuteen

Synonyymit ja vastakohtasanat

Synonyymit

Vastakohtasanat

Etymologia

kuokka + johdin -i

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.hoe, gatecrash, crash
  • esp.cavar

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Ne tuovat satoja saatossaan ja ne jättävät rakkaan syntymämaan, joka sentään lastansa ruokkii; ja rintapeltomme riutua saa, ojavieret sammalta kasvattaa, ukot, vaimot kyntää ja kuokkii.

Larin-Kyösti, Ajan käänteessä

Miesjoukosta, joka pian senjälkeen astui linnantupaan, kantaen lyhtyjä, kuokkia ja muurausvehkeitä, kuului pelokasta mutinaa.

B. S. Ingemann, Tanskan prinssi Otto

kuokkia, lapionteriä sekä kihveleitä.

Wikipedia: Koskensaari

Englanninkieliset vastineet

  • crash
  • gate-crash
  • hoe
  • gatecrash

Esiintymistiheys

3 633 esiintymää, 1.4 / milj.

Suomi24
1.4
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
0.7
Wikipedia
0.4
Reddit
0.6
Tekstitykset
2.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 61, vokaalivaihtelutyyppi A

Infinitiivikuokkia
Ind. prees. yks. 1.kuokin
Ind. imperf. yks. 3.kuokki
Kond. prees. yks. 3.kuokkisi
Pot. prees. yks. 3.kuokkinee
Imperat. prees. yks. 3.kuokkikoon
Akt. 2. partisiippikuokkinut
Pass. imperf.kuokittiin

Riimit

-uokːiɑ

Kaikki riimit