kuo­le­man­kel­lo

substantiivi/ˈkuo̯lemɑnˌkelːo/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kuo-le-man-kel-lo (5 tavua) · 13 kirjainta

Yhdyssana: kuolema + kello

Merkitys

  1. lahoavassa puussa elävä kuoriainen (Hadrobregmus pertinax), joka pitää tikittävää ääntä

Esimerkkilauseet

Kaikesta siitä, mitä rykmentinpäällikkö puhui, ei hänen muistissaan säilynyt muuta kuin tuo hirvittävä sana tuomio, ja se soi hänen korvissaan kuin kuolemankellojen humina.
— P. N. Polevoi, Ei rahallakaan
Sitä sanottiin kai kuolemankelloksikin...
— Pentti Haanpää, Nykyaikaa
Pehmyt rakenne on alttiimpi säänkin aiheuttamalle kulumiselle, ja puu lahoaa monien pieneliöiden sekä hyönteisten, esimerkiksi tupajumin, hirsijumin, hevosmuurahaisen, tupajäärän ja kuolemankellon, syödessä sitä.
— Wikipedia: Puutalo

Etymologia

genetiivi + kuolema + kello

Liittyvät sanat

Käännökset

  • italiaanobio (m)

Esiintymistiheys

187 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.2
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-elːo

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kuolemankello. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kuolemankello