kuo­le­man­kel­lo

substantiivi/ˈkuo̯lemɑnˌkelːo/
Jaa

Yhdyssana: kuolema + kello

Merkitys

  1. lahoavassa puussa elävä kuoriainen (Hadrobregmus pertinax), joka pitää tikittävää ääntä

Etymologia

genetiivi + kuolema + kello

Liittyvät sanat

Käännökset

  • italiaanobio (m)

Esimerkkilauseet

Kaikesta siitä, mitä rykmentinpäällikkö puhui, ei hänen muistissaan säilynyt muuta kuin tuo hirvittävä sana tuomio, ja se soi hänen korvissaan kuin kuolemankellojen humina.
— P. N. Polevoi, Ei rahallakaan
— Mutta, oi Jumala, lisäsi hän tuskaisella äänellä, — kenties hän on hyvin kaukana ... ja kuolemankello kutsuu meitä muutaman tunnin päästä ... ehkä on jo myöhäistä!
— Viktor Rydberg, Itämeren risteilijä
Pehmyt rakenne on alttiimpi säänkin aiheuttamalle kulumiselle, ja puu lahoaa monien pieneliöiden sekä hyönteisten, esimerkiksi tupajumin, hirsijumin, hevosmuurahaisen, tupajäärän ja kuolemankellon, syödessä sitä.
— Wikipedia: Puutalo

Esiintymistiheys

187 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.2
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikuolemankello
Genetiivikuolemankellon
Partitiivikuolemankelloa
Essiivikuolemankellona
Translatiivikuolemankelloksi
Inessiivikuolemankellossa
Elatiivikuolemankellosta
Illatiivikuolemankelloon
Adessiivikuolemankellolla
Ablatiivikuolemankellolta
Allatiivikuolemankellolle
Abessiivikuolemankellotta

Riimit

-elːo

Kaikki riimit

Lähteet