kur­ka­ta

verbi/ˈkurkɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kur-ka-ta (3 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 7 662. yleisin sana

Merkitys

  1. (puhekieltä)kurkistaa

Esimerkkilauseet

Silloin viekas veitikka hiipii, ystävä ylin se jo pensaasta kurkkaa, Kustaan korvaan se simapillin pistää, päivän lämpimän helmaan raukee hiljaa Maijan pellavatukka, painuu mättään valkea kukka ja unten maailma aukee.
— Eero Eerola, Maamieslauluja
Kun maantiellä keinuen vastaan hän astuu, ma arkana käännän katseeni pois, mut raitilta kurkkaan ja taakseni vilkun, sen kievarin tyttösen saadapa vois!
— Larin-Kyösti, Kyläisiä lauluja
Sillä ensin keskittyessä todella rajalliseen tilaan, jossa ei voi tehdä tavanomaisia asioita, ja sitten noustessa pinnalle, kurkatessa puhelinlinjojen toiseen päähän tai näyttäessä muistikuvia ja muita roolihahmoja, kuten pantiivankeja sieppaavien johtajaa, vaimoa ja liittovaltion viranomaisia, elokuva antaisi jonkin verran happea yleisöllekin.
— Wikipedia: Haudattu (elokuva)

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kurkistaa yhteydessä
Vastineita
karjala
Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalakurkistoa, kurkata

. Tähän ehkä myös kurkottaa, kurottaa (Hemm 1605 »he curoitid»).

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Esiintymistiheys

20 756 esiintymää · 7.9 / milj.

Suomi24
9.3
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
3.0
Wikipedia
0.0
Reddit
5.6
Tekstitykset
2.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata), vokaalivaihtelutyyppi A

Yleisimmät: kurkkaamassa 30 % · kurkata 17 % · kurkkaa 17 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kurkata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkurkkaankurkkasinolen kurkannutolin kurkannut
sinäkurkkaatkurkkasitolet kurkannutolit kurkannut
hänkurkkaakurkkasion kurkannutoli kurkannut
mekurkkaammekurkkasimmeolemme kurkanneetolimme kurkanneet
tekurkkaattekurkkasitteolette kurkanneetolitte kurkanneet
hekurkkaavatkurkkasivatovat kurkanneetolivat kurkanneet
passiivikurkataankurkattiinon kurkattuoli kurkattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkurkkaisinolisin kurkannut
sinäkurkkaisitolisit kurkannut
hänkurkkaisiolisi kurkannut
mekurkkaisimmeolisimme kurkanneet
tekurkkaisitteolisitte kurkanneet
hekurkkaisivatolisivat kurkanneet
passiivikurkattaisiinolisi kurkattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkurkkaa—
hänkurkatkoonolkoon kurkannut
mekurkatkaamme—
tekurkatkaa—
hekurkatkootolkoot kurkanneet
passiivikurkattakoonolkoon kurkattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkurkannenlienen kurkannut
sinäkurkannetlienet kurkannut
hänkurkanneelienee kurkannut
mekurkannemmelienemme kurkanneet
tekurkannettelienette kurkanneet
hekurkannevatlienevät kurkanneet
passiivikurkattaneenlienee kurkattu

Infinitiivit

1. infinitiivikurkata
1. inf. pitkä muotokurkatakseen
2. inf. inessiivikurkatessa
2. inf. inessiivi, passiivikurkattaessa
2. inf. instruktiivikurkaten
3. inf. inessiivikurkkaamassa
3. inf. elatiivikurkkaamasta
3. inf. illatiivikurkkaamaan
3. inf. adessiivikurkkaamalla
3. inf. abessiivikurkkaamatta
3. inf. instruktiivikurkkaaman
4. infinitiivikurkkaaminen
5. infinitiivikurkkaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikurkkaava
Passiivin 1. partisiippikurkattava
Aktiivin 2. partisiippikurkannut
Passiivin 2. partisiippikurkattu
Agenttipartisiippikurkkaama
Kieltopartisiippikurkkaamaton

Riimit

-urkɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kurkata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kurkata