- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- karjala
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | kurkistoa, kurkata |
|---|
. Tähän ehkä myös kurkottaa, kurottaa (Hemm 1605 »he curoitid»).
kur-kis-taa (3 tavua) · 9 kirjainta · Suomen kielen 10 827. yleisin sana
Kurkistaen kallion ohitse näin ulos luolasta ja jonkin matkaa kuilun pohjaa siinä, missä pensaat olivat harvemmassa.Salaa oli hän tyttöä lähestyvinään, mutta kun puiden lomitse kurkisti aholle, lakkasi tyttö ykskaks huhuilemasta ja istahti kivelle.Otetaan kaksi hidasta, jalkaa laahaavaa vetoa käsien suuntaan (piirissä myötäpäivään), jolloin kasvot kurkistavat laahaavan jalan suuntaan - eli kädet, jotka pitävät toisistaan kiinni, vievät vetoa eteenpäin.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kurkistaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Hän suuntasi kulkunsa vaunujen luo, jolloin oviverhon raosta kurkisti kärsimättömästi naisen pää.He tulivat yläkerran käytävään ja Heikki kurkisti varovasti kulmauksen takaa.Ovi puotihuoneeseen oli raollaan ja kun kuulin puhetta sieltä, kurkistin sisään.Isäntänsä viittauksesta Ambrose meni parvekkeelle kurkistaen varovaisesti sen kaiteen yli.| karjala | kurkistoa, kurkata |
|---|
. Tähän ehkä myös kurkottaa, kurottaa (Hemm 1605 »he curoitid»).
12 792 esiintymää · 4.9 / milj.
Taivutusluokka 53 (muistaa)
Yleisimmät: kurkistaa 39 % · kurkistamaan 14 % · kurkistin 8 %
| Muoto | Taivutus |
|---|---|
| Infinitiivi | |
| Ind. prees. yks. 1. | |
| Ind. imperf. yks. 3. | |
| Kond. prees. yks. 3. | |
| Pot. prees. yks. 3. | |
| Imperat. prees. yks. 3. | |
| Akt. 2. partisiippi | |
| Pass. imperf. |
-urkistɑː
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Kurkistaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kurkistaa