ku­rou­tu­mi­nen

Selkeästi havaittavia olivat hänen tärkeimmät ominaisuutensa: — itseluottamus, sillä pää kohosi ylväästi olkapäiltä ja mustat silmät kuvastivat kylmää varmuutta; — tyyneys, sillä kalpeahko iho ilmaisi verenkierron rauhallisuutta; — tarmokkuus, jota osoitti silmäkulmien nopea kuroutuminen; — miehuullisuus, sillä voimakas hengitys oli suuren sielullisen lujuuden merkkinä.

Tunnin kestänyt rankkasade aiheutti molemmat haavat, joiden kiinni kuroutuminen näyttää olevan vaivan takana.

Selvin ero aikaisempaan on kuitenkin peräosan kuroutuminen erilliseksi lammeksi, jota kutsutaan vuoden 1975 kartassa Ylisenlammiksi.