ku­te­va

adjektiivi/ˈkuteʋɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: kutea

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kutemisvaiheessa oleva vesieläin

Esimerkkilauseet

Puukkojärveä peitti vielä jää, mutta rannat olivat jo sulana ja rantavedessä polskahti silloin tällöin kuteva hauki tai kuha.
— Valto Edward Aaltio, Amerikan vieras
Tämän laski kauhealla mätälöyhkän paineella kytösaran mittainen rönäskän väristä rapaa kuteva mätäkala, varmaan yksi suohelvetin pääpaholaisista.
— Urho Karhumäki, Korpiherra
Hyvälaatuisen fladan tunnusmerkkeinä voidaan pitää hyvin kehittynyttä pohjakasvillisuutta, kutevien rannikkokalojen esiintymistä ja vaikuttumatonta valuma -aluetta.
— Wikipedia: Flada

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikuteva
Genetiivikutevan
Partitiivikutevaa
Essiivikutevana
Translatiivikutevaksi
Inessiivikutevassa
Elatiivikutevasta
Illatiivikutevaan
Adessiivikutevalla
Ablatiivikutevalta
Allatiivikutevalle
Abessiivikutevatta