kuu­lak­kuus

substantiivi/ˈkuːlɑkːuːs/
Jaa

Johdettu sanoista: kuulakka, kuulakas

Merkitys

  1. se, että on kuulakka

Etymologia

sanasta kuulakka tai kuulakas (vahva vokaalivartalo kuulakka-) ja johtimesta -uus

Esimerkkilauseet

Rauha, josta en ennen ole mitään tiennyt, äänettömyys, kuulakkuus, joka tunkee läpi sydämeni.
— Maria Jotuni, Rakkautta
Hän ajatteli oman olemuksensa pilvipeitettä, jonka alla hän oli taistellut kuulakkuutta kohti ja nyt kuitenkin näin nujertunut.
— Kaarle Halme, Taistelu ehjästä elämästä

Taivutustiedot

Taivutusluokka 40

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikuulakkuus
Genetiivikuulakkuuden
Partitiivikuulakkuutta
Essiivikuulakkuutena
Translatiivikuulakkuudeksi
Inessiivikuulakkuudessa
Elatiivikuulakkuudesta
Illatiivikuulakkuuteen
Adessiivikuulakkuudella
Ablatiivikuulakkuudelta
Allatiivikuulakkuudelle
Abessiivikuulakkuudetta

Riimit

-uːlɑkːuːs

Kaikki riimit

Lähteet