kuu­le­va

adjektiivi, verbi
Jaa

Johdettu sanasta: kuulla

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kykenevä havaitsemaan ääntä

Synonyymit ja vastakohtasanat

Synonyymit

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Nytkin luuli hän kuulevansa hänen äänensä, kuin hän tuntisi sen etäältä kaikuvasta qvartetista; nytkin kuvaili hän häntä vieressään istuvaksi, kuinka hän ohjasi venhettä ja piti hellää huolta siitä, ettei hänen daminsa vilustuisi iltatuulesta.
— Mór Jókai, Uusi tilanhaltia
— huudahti Mitja, joka kuunteli ahnaasti ja siirsi nopeasti kysyvän katseensa jokaiseen, joka alkoi puhua, aivan kuin hän olisi odottanut kuulevansa Jumala ties mitä jokaiselta.
— F. M. Dostojevski, Karamazovin veljekset II
Viittomakielestä tuli yhteisön sisäinen kieli, ja koulussa opittua puhekieltä käytettiin, kun oltiin tekemisissä kuulevien kanssa.
— Wikipedia: Suomalainen viittomakieli

Englanninkieliset vastineet

  • hearing

Lähteet