kuul­la

verbi/ˈkuːlːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kuul-la (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 162. yleisin sana

Merkitykset

  1. (fysiologia)aistia ääntä korvillaanEn kuullut herätyskelloa aamulla.
  2. (imperatiivissa) huomiota kiinnittävä ja sanottavaa painottava ilmausKuule, Pekka!
  3. saada tietoonsa (kuuloaistin avulla)Oletko kuullut, mitä naapurille kävi?
  4. (laki)hankkia jonkun mielipide tai kanta käsiteltävään asiaanLääkäriä kuullaan todistajana doping-oikeudenkäynnissä.
  5. (kuva)kuunnella: suhtautua vakavasti kuulemaansa ja varsinkin myös toimia sen mukaisesti

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

"Kuulin sen, rouva", vastasi keittäjätär, heilauttaen paistinpannua niin, että sihinä ja tuoksu kantautuivat seurustelusaliin ja tekivät minut entistäkin nälkäisemmäksi.
— Frederick Marryat, Peter Simple merillä
Käy saunahan saloa, piilten piikahuonehesen, ilman uksen ulvomatta, kyläkunnan kuulematta, saranojen laulamatta, veräjien vieremättä!
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Jotkin lintulajit, kuten punatulkut, erottavat korkeampia ääniä kuin ihminen, mutta useimmat kuulevat korkeita taajuuksia ihmistä heikommin.
— Wikipedia: Linnut

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kuulla lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Kuule ääntä Kirkon kellojen, :,: Riennä hartain mielin, riennä Herran huoneesen!
— Immi Hellén, Lasten lauluja
Hän kuuli selvästi miehen selittävän, miten oli saanut vankinsa kaniiniansasta.
— James Oliver Curwood, Kazanin poika
Amtmanni aikoi juuri laskea kätensä oven rivalle, kun kuuli askeleita takanansa.
— E. Marlitt, Amtmannin Maria

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 8 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (14 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkūlla ’kuulla; tuntea; totella’, kūlua ’kuulua; tuntua’, kūluisa, kūlustā ’kuulustaa, tutkia; kuulostella’
karjalakuulla ’kuulla; tuntea; totella’, kuulo, kuuluisa ’(hyvin) kuuluva; kuuluisa, tunnettu, hyvämaineinen; jhk tai jklle kuuluva’, kuuluo ’kuulua, tuntua’
lyydikūlda ’kuulla, tuntea, totella’, kūlo ’kuulo’, kūlui, kūluž ’kuuluisa’, kūluda ’kuulua’
vepsäkulda, kūlda, kūda ’kuulla’, kūlus ’tarkasti kuuleva’, kuluda ’kuulua’
vatjakūlla, kūlua
virokuulda ’kuulla’, kuulata ’kuunnella, kuulostaa, tiedustella; kuulla’, kuuluda ’kuulua, lukeutua’, kuulus ’kuuluisa, maineikas’, kuulutada ’julistaa, kuuluttaa, ilmoittaa, tiedottaa’
liivikūlə ’kuulla; totella’, kūldzi ’tottelevainen, kuuliainen’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamegullât ’kuulla, tuntea, ymmärtää; kuulua jklle’, gullo ’kuulo; tunto’, gulˈlut ’kuulua; koskea jkta; tuntua’
ersämordvaersämordva kuĺems, mokšamordva kuĺəms ’kuulla’, ? ersämordva kuĺa, mokšamordva kuĺä ’maine, huhu; viesti’
marikolam ’kuulla’
udmurttiki̮li̮ni̮
komiki̮lni̮, ki̮vni̮
etelämansietelämansi kāl-, itämansi länsimansi kōl-, pohjoismansi χūl- ’sama merkitys’
itähantiitähanti kɔl-, koᴧ-, etelähanti χut-, pohjoishanti χǫᴧ-, χol-, χut- ’kuulla; tuntea; tajuta’
–? unkari hall ’kuulla’

. Myös epätodennäk. rinnastuksia samojedi taholle. Katso myös kuullella ja kuunnella.

Englanninkieliset vastineet

  • hear
  • read
  • catch
  • get
  • hark
  • harken
  • hearken
  • up

Esiintymistiheys

1 770 246 esiintymää · 674.5 / milj.

Suomi24
653.0
Sanomalehdet
234.3
Aikakauslehdet
272.8
Wikipedia
157.8
Reddit
422.3
Tekstitykset
1556.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 67 (tulla)

Yleisimmät: kuullut 25 % · kuulla 23 % · kuulin 11 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kuulla taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkuulenkuulinolen kuullutolin kuullut
sinäkuuletkuulitolet kuullutolit kuullut
hänkuuleekuulion kuullutoli kuullut
mekuulemmekuulimmeolemme kuulleetolimme kuulleet
tekuulettekuulitteolette kuulleetolitte kuulleet
hekuulevatkuulivatovat kuulleetolivat kuulleet
passiivikuullaankuultiinon kuultuoli kuultu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkuulisinolisin kuullut
sinäkuulisitolisit kuullut
hänkuulisiolisi kuullut
mekuulisimmeolisimme kuulleet
tekuulisitteolisitte kuulleet
hekuulisivatolisivat kuulleet
passiivikuultaisiinolisi kuultu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkuule—
hänkuulkoonolkoon kuullut
mekuulkaamme—
tekuulkaa—
hekuulkootolkoot kuulleet
passiivikuultakoonolkoon kuultu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkuullenlienen kuullut
sinäkuulletlienet kuullut
hänkuulleelienee kuullut
mekuullemmelienemme kuulleet
tekuullettelienette kuulleet
hekuullevatlienevät kuulleet
passiivikuultaneenlienee kuultu

Infinitiivit

1. infinitiivikuulla
1. inf. pitkä muotokuullakseen
2. inf. inessiivikuullessa
2. inf. inessiivi, passiivikuultaessa
2. inf. instruktiivikuullen
3. inf. inessiivikuulemassa
3. inf. elatiivikuulemasta
3. inf. illatiivikuulemaan
3. inf. adessiivikuulemalla
3. inf. abessiivikuulematta
3. inf. instruktiivikuuleman
4. infinitiivikuuleminen
5. infinitiivikuulemaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikuuleva
Passiivin 1. partisiippikuultava
Aktiivin 2. partisiippikuullut
Passiivin 2. partisiippikuultu
Agenttipartisiippikuulema
Kieltopartisiippikuulematon

Riimit

-uːlːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kuulla. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kuulla