kuu­sis­to

Käy nuorukainen synkeess' Metsolassa, Pylvässaliss' kaikuvass'; Kiväärii kantaen hän kiiteleevi Halki sinisaloen, Ja kuusiston kuningast' Luotinsa kiehtoo, Se tuima ja tarkka kuin Pitkäisen nuoli.

Kaupungin läpi rientäessään Kuusiston linnaa kohden kuuli hän järisyttävän, hirmuisen pamahduksen, ja arvasi, että Niilo herra oli lähtiessään kaupungin reunalla räjähyttänyt ilmaan kivisen rakennuksen, jossa oli hänen ruutivarastonsa.

Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston Tapiolan vainiolla karhun kanssa painii lyön, ja maailma Unholaan jääköön.