- Alkuperä
- Lainasana (varhaisempi uusruotsi)
- Vanhin tieto
- Ericus Schroderus, 1637
- suomikynteli
- varhaisempi uusruotsi, nykyruotsikyndel ’sama merkitys’
- keskiyläsaksakundel
- muinaisyläsaksaquenala
- latinacunila
- kreikkakonī́lē
kyn-te-li (3 tavua) · 7 kirjainta
Johdettu sanasta: kynnellä
Tätä peltoa kynteli taattoni mun, ja kynti jo taatan taata, se ostettu otsin on helmeilevin, ilon, tuskan se tuttua maata.— Niin, »Bellona» kynteli Tyyneen meren pintaa ja hyvällä myötätuulella teki kaksitoista solmua tunnissa solkenaan vaan; mutta eräänä päivänä huomattiin ruomassa tuli.Yhdistettä sisältäviä kasveja ovat muun muassa oregano ja muut Origanum -suvun lajit, kynteli ja eräät ajuruohojen suvun kasvit, kuten kangasajuruoho.178 esiintymää · 0.1 / milj.
Taivutusluokka 6 (paperi)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-ynteli
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Kynteli. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kynteli