kyök­ki­suo­mi

substantiivi/ˈkyø̯kːiˌsuo̯mi/
Jaa

Yhdyssana: kyökki + suomi

Merkitys

  1. suomen kieli, johon sekoitetaan mukaan suomalaisittain lausuttuja ruotsin sanoja varsinkin kaupunkielämään kuuluvista asioista

Etymologia

kyökki + suomi, kuvaa lähinnä palvelusväen kesken käytettyä suomen kieltä

Esimerkkilauseet

Se on pahoin ontuvaa, venäjäksi murtavaa kyökkisuomea, jota hän käyttää.
— Kyösti Wilkuna, Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa
Mies aikoi pyrkiä opettajaksi suomalaiseen lyseoon ja hänellä oli siis niinkuin monella pedagogilla kova kiire oppia suomea teoreettisesti, osattuaan vain jotakin murteellista "kyökkisuomea".
— Arvid Järnefelt, Vanhempieni romaani
Ruotsalaisvaikutteista suomea kutsutaan myös kyökkisuomeksi, jolle on tyypillistä ruotsista lainatut lauserakenteet, kielen rakenteiden epämääräinen hallinta ja lainasanojen taaja käyttö.
— Wikipedia: Selman juonet

Taivutustiedot

Taivutusluokka 7

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikyökkisuomi
Genetiivikyökkisuomen
Partitiivikyökkisuomea
Essiivikyökkisuomena
Translatiivikyökkisuomeksi
Inessiivikyökkisuomessa
Elatiivikyökkisuomesta
Illatiivikyökkisuomeen
Adessiivikyökkisuomella
Ablatiivikyökkisuomelta
Allatiivikyökkisuomelle
Abessiivikyökkisuometta

Riimit

-uomi

Kaikki riimit

Lähteet