- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, liivi
Lähtökohta: Lainaoriginaaleista on viime aikoina ollut eniten esillä ← baltti *šāma, nimitys, jolla on viitattu pronssikautisen Lounais-Suomen rannikkoalueeseen. balttilainen sanan katsotaan olevan peräisin kantasuomen asusta *šämä, joka tuossa vaiheessa oli jäänyt merkitsemään Sisä-Suomen aluetta, ja jonka jatkajia ovat saamelaisten etnonyymi sabme ja suomi Häme, hämäläinen. s.v. Häme hyvin epävarmana mainittu selitys tämän kantasuomi *šämä sanankin balttilaisesta alkuperästä olisi tämän suomi nimen selityksen valossa katsottava paikkansa pitäväksi; kyseessä on siis alkuaan balttilainen sana *žemē ’maa’, josta ensimmäistä lainakerrostumaa edustavat mainitut sabme ja Häme sekä toista, kantasuomi:n ja kbaltin kautta tullutta, Suomi. Moninkertaista lainautumista on oletettava, jotta pystyttäisiin selittämään sanojen Suomi, Häme ja saame sabme poikkeukselliset äännesuhteet (kantabaltti *žeme → varhaiskantasuomi *šämä → balttilainen *šāma → kantasuomi *sōme). Äännesubstituutiot viimeisessä lainavaiheessa ovat samat kuin samanikäisissä germaaninen lainoissa, ja mahdollisena on pidettävä myös sitä, että sana olisi viime vaiheessa lainautunut suomi:een germaaninen kielimuodon välityksellä.
Sanalle on annettu lukuisia eri selityksiä, lähtien suomenkielisistä äänteellisesti läheisistä sanoista suo (»suomaa» ’soinen maa’) ja suomu, jonka on ajateltu viittaavan totemismiin tai esihistorialliseen (kalannahka)vaatetukseen sekä sanaan suoda (»Jumalan suoma» tjs.). Osin sananmuodostuksen, osin semantiikan kannalta nämä ovat sopimattomia sanojen suomi, suomalainen lähtökohdaksi. Sanan alkuperän selvittäminen on erityisen työlästä siksi, että koska kyseessä on erisnimi (oli se sitten alkuaan henkilön- tai paikannimi; kumpikin on mahdollista), ei sille ole rekonstruoitavissa selvää alkumerkitystä, vaan eri selitysvaihtoehdoissa voidaan esittää semantiikaltaan hyvin monenlaisia kantasanoja ja lainaoriginaaleja.
Muista sanalle esitetyistä lainaetymologioista mainittakoon indoeurooppalainen *ǵʰom (vertaa avesta ząm) ’maa’ tai sitä vastaava esibalttilainen johd. *gʰom-yā (vertaa liettua murt. žãmė sekä balttilainen *stō-mē), jonka jatkajilla nykyisissä balttilainen kielissä (liettua stomuõ, latvia stāmen) on vain merk. ’ruumis, ruumiinrakenne, ‑koko’, mutta joka edustaa samaa indoeurooppalainen sanuetta kuin esimerkiksi nykysaksa Stamm ’heimo’. Mitään annetuista selitysvaihtoehdoista ei voi pitää ehdottoman varmana, muttei toisaalta pois suljettavanakaan.
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | sōmi ’Suomi; suomen kieli’, sōmalain ’Suomesta, et. Suomenlahden saarilta kotoisin oleva; luterilainen’ |
|---|---|
| karjala | suomi ’(luterilainen) Suomi; suomen kieli; suomensekainen kieli’, suomelaine ’(kansallisuudeltaan tai kieleltään) suomalainen; luterilainen’ |
| lyydi | suom(i) ’Suomi; suomen kieli’, suomelaińe ’suomalainen’ |
| vatja | sōmi ’Suomi; suomen kieli’, sōmalain(e̮), sōm(e̮)lain ’suomalainen’ |
| viro | Soome ’Suomi’, soome keel ’suomen kieli’, soomlane ’suomalainen’ |
| liivi | sūom ’Suomi; Suomen asukas, suomalainen’, sūomli ’suomalainen’ |
(karjala lyydi sanat, samoin kuin pohjoissaame suobmâ (luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’Suomi’, suobmelaš ’suomalainen’ ← suomi).
Samaa juurta olevia sanoja
Lue myös Kotuksen kirjoitus suomi.