suo­mi

erisnimi, substantiivi/ˈsuo̯mi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

suo-mi (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 45. yleisin sana

Merkitykset

substantiivi

  1. suomen kieli; suomalais-ugrilainen kieli, jota puhutaan pääosin Suomessa , kielitunnukset: (ISO 639-1)fi ja (ISO 639-2, ISO 639-3) fin...oudon oloinen mies kertoi hyvällä suomella.

erisnimi

  1. Fennoskandiassa Venäjän ja Ruotsin välissä sijaitseva Euroopan unionin jäsenvaltio. Suomen valtion virallinen nimi on Suomen tasavalta.Norja on Suomen rajanaapuri.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Sa Suomi sorja, kurja maa, jo etkö ymmärrä, vain että parhaat lapsesi näin kuoloon käydä voi ja ett' on heidän voitto, nyt vaikk' ui he veressä, sill' elo itse urhoikseen se heidät aateloi.
— Kössi Kaatra, Punaiset ja valkoiset
Suomeen vai saareen vai maan mustan poveen?
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Esimerkiksi suomessa tietynlaista eläintä sanotaan kissaksi, mutta muissa kielissä muoto on erilainen, kuten , , ja .
— Wikipedia: Kieli

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan suomi lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Rauhansanalaisia on ainakin Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, USA:ssa ja Kanadassa.
— Wikipedia: Rauhansanalaisuus
Tämän jälkeen Itä-Karjalan kysymys jäi Suomen virallisesta politiikasta syrjään.
— Wikipedia: Itä-Karjala
Ensimmäinen täysin yksikielinen suomen kielen sanakirja on Nykysuomen sanakirja.
— Wikipedia: Suomen kieli
Vapaussodan kynnyksellä oli Suomessa suuri harjoituspäälliköiden puute, joten U.
— K. A. Wegelius, Suomen leijona ja Saksan kotka

Etymologia

Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, liivi

Lähtökohta: Lainaoriginaaleista on viime aikoina ollut eniten esillä ← baltti *šāma, nimitys, jolla on viitattu pronssikautisen Lounais-Suomen rannikkoalueeseen. balttilainen sanan katsotaan olevan peräisin kantasuomen asusta *šämä, joka tuossa vaiheessa oli jäänyt merkitsemään Sisä-Suomen aluetta, ja jonka jatkajia ovat saamelaisten etnonyymi sabme ja suomi Häme, hämäläinen. s.v. Häme hyvin epävarmana mainittu selitys tämän kantasuomi *šämä sanankin balttilaisesta alkuperästä olisi tämän suomi nimen selityksen valossa katsottava paikkansa pitäväksi; kyseessä on siis alkuaan balttilainen sana *žemē ’maa’, josta ensimmäistä lainakerrostumaa edustavat mainitut sabme ja Häme sekä toista, kantasuomi:n ja kbaltin kautta tullutta, Suomi. Moninkertaista lainautumista on oletettava, jotta pystyttäisiin selittämään sanojen Suomi, Häme ja saame sabme poikkeukselliset äännesuhteet (kantabaltti *žeme → varhaiskantasuomi *šämä → balttilainen *šāma → kantasuomi *sōme). Äännesubstituutiot viimeisessä lainavaiheessa ovat samat kuin samanikäisissä germaaninen lainoissa, ja mahdollisena on pidettävä myös sitä, että sana olisi viime vaiheessa lainautunut suomi:een germaaninen kielimuodon välityksellä.

Sanalle on annettu lukuisia eri selityksiä, lähtien suomenkielisistä äänteellisesti läheisistä sanoista suo (»suomaa» ’soinen maa’) ja suomu, jonka on ajateltu viittaavan totemismiin tai esihistorialliseen (kalannahka)vaatetukseen sekä sanaan suoda (»Jumalan suoma» tjs.). Osin sananmuodostuksen, osin semantiikan kannalta nämä ovat sopimattomia sanojen suomi, suomalainen lähtökohdaksi. Sanan alkuperän selvittäminen on erityisen työlästä siksi, että koska kyseessä on erisnimi (oli se sitten alkuaan henkilön- tai paikannimi; kumpikin on mahdollista), ei sille ole rekonstruoitavissa selvää alkumerkitystä, vaan eri selitysvaihtoehdoissa voidaan esittää semantiikaltaan hyvin monenlaisia kantasanoja ja lainaoriginaaleja.

Muista sanalle esitetyistä lainaetymologioista mainittakoon indoeurooppalainen *ǵʰom (vertaa avesta ząm) ’maa’ tai sitä vastaava esibalttilainen johd. *gʰom-yā (vertaa liettua murt. žãmė sekä balttilainen *stō-mē), jonka jatkajilla nykyisissä balttilainen kielissä (liettua stomuõ, latvia stāmen) on vain merk. ’ruumis, ruumiinrakenne, ‑koko’, mutta joka edustaa samaa indoeurooppalainen sanuetta kuin esimerkiksi nykysaksa Stamm ’heimo’. Mitään annetuista selitysvaihtoehdoista ei voi pitää ehdottoman varmana, muttei toisaalta pois suljettavanakaan.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensōmi ’Suomi; suomen kieli’, sōmalain ’Suomesta, et. Suomenlahden saarilta kotoisin oleva; luterilainen’
karjalasuomi ’(luterilainen) Suomi; suomen kieli; suomensekainen kieli’, suomelaine ’(kansallisuudeltaan tai kieleltään) suomalainen; luterilainen’
lyydisuom(i) ’Suomi; suomen kieli’, suomelaińe ’suomalainen’
vatjasōmi ’Suomi; suomen kieli’, sōmalain(e̮), sōm(e̮)lain ’suomalainen’
viroSoome ’Suomi’, soome keel ’suomen kieli’, soomlane ’suomalainen’
liivisūom ’Suomi; Suomen asukas, suomalainen’, sūomli ’suomalainen’

(karjala lyydi sanat, samoin kuin pohjoissaame suobmâ (luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’Suomi’, suobmelaš ’suomalainen’ ← suomi).

Lue myös Kotuksen kirjoitus suomi.

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.Finnish, Finland
  • ruotsifinska, Finland
  • saksaFinnland (n), Finnisch (n)
  • ranskafinnois, Finlande (f)
  • venäjäфинский, Финляндия, финский язык
  • esp.finés, Finlandia (f), finlandés
  • virosoome keel, Soome, soome
  • italiaFinlandia (f), finnico, finlandese (m)
  • puolaFinlandia, fiński
  • norjafinsk, Finland

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • Suomi
  • Finland
  • Finnish

Esiintymistiheys

5 676 658 esiintymää · 2162.8 / milj.

Suomi24
2187.6
Sanomalehdet
3729.5
Aikakauslehdet
2989.4
Wikipedia
3248.1
Reddit
3918.7
Tekstitykset
12.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 7 (ovi)

Yleisimmät: suomen 39 % · suomessa 27 % · suomi 14 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uomi

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Suomi. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/suomi