kärt­säk­kä

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. äkäinen, pitkävihainen; kärsimätön; halukas, himokas; monihaarainen, monioksainen puu; kuivahtanut vihta; kylmänpureva (tuuli, pakkanen)

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kärtsä yhteydessä
Vastineita
karjala, viro

Lähtökohta: germaaninen (skandinaavinen) alkuperää on uumoiltu (tästä katso kärttää).

Deskr.-onomat. sanoja, joiden sukulaisia ovat s.v. kärttää ja käreä mainitut sanat.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakärttšä ’kärttyinen, äkeä; riita(isuus)’, kärtšäkkä ’kärttyinen, riidanhaluinen; mutkikas, väärä (koivu)’, kärtšistyö ’käydä riitaiseksi, riidellä, hangoitella vastaan; käpristyä’, kärtšötteä ’vihoitella, äkeillä, riidellä; nalkuttaa’, kärsötteä ’olla repsottava, rosoinen, ruma; saattaa repsottavaksi, rumaksi’
virokärts, kärtsak(as) ’äkeä’, kärtsutada, kärsutada ’riidellä’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kärtsäkkä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kärtsäkkä