lär­vit

substantiivi
Jaa
Viittaa artikkeliin

lär-vit (2 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: lärvi

Merkitykset

  1. monikon nominatiivi sanasta lärvi
  2. monikon akkusatiivi sanasta lärvi

Etymologia

Slangissa
1900 lähtien

Helsingin slangissa

lärvi ’suu; kasvot, naama’; myös lärvä

murresana lärvi ’suu; naama’, jossa yhdistyy aineksia ainakin lärpättää ’lörpöttää’, lärppä (1930–) ’suulas, kielikello’ sekä irvistää, irvi(leuka) jne.; sanalle on esitetty myös ruotsi (larv ’hölynpöly’, larva ’puhua pötyä’) ja venäjä (ljárva ’huora’) lainalähteitä, mutta ne ovat epätodennäköisiä.

Johdoksia: lärvit ’känni’, vetää lärvit, ottaa lärvit ’juoda itsensä humalaan’, lärviä ’irvistellä, soittaa suuta’

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Lärvit. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lärvit