- Slangissa
- 1900 lähtien
Helsingin slangissa
lärvi ’suu; kasvot, naama’; myös lärvä
murresana lärvi ’suu; naama’, jossa yhdistyy aineksia ainakin lärpättää ’lörpöttää’, lärppä (1930–) ’suulas, kielikello’ sekä irvistää, irvi(leuka) jne.; sanalle on esitetty myös ruotsi (larv ’hölynpöly’, larva ’puhua pötyä’) ja venäjä (ljárva ’huora’) lainalähteitä, mutta ne ovat epätodennäköisiä.
Johdoksia: lärvit ’känni’, vetää lärvit, ottaa lärvit ’juoda itsensä humalaan’, lärviä ’irvistellä, soittaa suuta’