la­bi­aa­li­nen

adjektiivi/ˈlɑbiɑːlinen/
Jaa

Merkitys

  1. (fonetiikka)sellainen, jossa ylähuuli toimii ääntymävyöhykkeenä muodostaen kapeikon sitä vasten asetettavan kielen kärjen tai alahuulen kanssa

Synonyymit

Etymologia

<< latinan labialis ’huuleen liittyvä, huuli-’

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.labial

Esimerkkilauseet

Yhteisenä piirteenä ovat soinnillisten kluusiilien puuttuminen sekä soinnillisten frikatiivien esiintyminen samoilla artikulaatiopaikoilla: labiaalisena, dentaalisena, palataalisena ja velaarisena sekä tšuktšilais -kamtšatkalaisissa ja eskimo -aleuttilaisissa kielissä myös uvulaarisena.
Wikipedia: Uralilais-siperialaiset kielet
Uusia innovaatioita muinaiskarjalassa olivat muun muassa vokaalien välisten * d:n ja * g:n katoaminen, monikkovartalo * - l Oi -, jälkitavujen * e:n labiaalistuminen labiaalisten konsonanttien edellä, ä:llinen mennä -sana muodossa männä ja labiaalivokaaliset me, te ja he.
Wikipedia: Muinaiskarjalan kieli

Englanninkieliset vastineet

  • labial

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivilabiaalinen
Genetiivilabiaalisen
Partitiivilabiaalista
Essiivilabiaalisena
Translatiivilabiaaliseksi
Inessiivilabiaalisessa
Elatiivilabiaalisesta
Illatiivilabiaaliseen
Adessiivilabiaalisella
Ablatiivilabiaaliselta
Allatiivilabiaaliselle
Abessiivilabiaalisetta

Riimit

-ɑːlinen

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet