lal­lus

substantiivi/ˈlɑlːus/
Jaa
Viittaa artikkeliin

lal-lus (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. henkilö, jolta puuttuu itseluottamusta tai joka on saamaton ja päättämätön

Esimerkkilauseet

Dolohovin asunnon etuhuoneessa teekeittiön ääressä istui kaksi todistajaa: Hvostikof, entinen kirjuri, jota Dolohof käytti kätyrinään pelihommissaan, ja Makarin, virkaheitto husaari, hyväsydäminen lallus, joka oli rajattomasti kiintynyt Kuraginiin.
— Leo Tolstoi, Sota ja rauha II
Ettei vain, lallus, ryyppäisi itseänsä alakärsäksi toheloksi?
— Lauri Haarla, Nuori pirkkalaispäällikkö II
Ohjelman loputtua työntäytyi pukuhuoneeseen iloinen lallus.
— Tatu Pekkarinen, Hauska tutustua!

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan lalli yhteydessä
Vastineita
karjala, viro

(kaikista tietoja melko laajalti murt.; ei Vermlanti Inkerinmaa)

Deskr. sanoja. — Epäselvää on, kuuluuko tähän myös henkilönnimi Lalli (esimerkiksi piispa Henrikin surmarunossa), jolla on vastineita virossakin: miehen nimi Lall (g. Lallu) sekä kylän ja talon nimiä Lalli, Lallu, Lallo.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalalallo ’pieni heinäruko’
virolall (g. ‑i) ’suurivatsainen pikkueläin tai lapsi’.

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39 (vastaus)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑlːus

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Lallus. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lallus