- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: landgång)
- Vanhin tieto
- Albin Stjerncreutz, 1863
- Levinneisyys
- melko laajalti länsimurteet
- suomilankonki
- nykyruotsilandgång ’sama merkitys’land ’maa’, gång ’kulku, kulkutie, käytävä’
lan-kon-ki (3 tavua) · 8 kirjainta
Retkikunnan opas ja huviohjaaja, pitkä ja hoikka, hellepukuinen herrasmies kiiruhti tulijoita tervehtimään ja tervetulleiksi toivottamaan sekä kansimiehen kanssa kantamaan nuoren parin matkalaukkuja poikkipienaista "lankonkia"
myöten laivaan.Multa kun laiva pysähtyi laiturin ääreen, ilmestyi ihmisjoukon takaa kaksi santarmia ja muutamia sotilaita, jotka asettuivat seisomaan kahden puolen »lankonkia».Äkkiä vivutaan tuo viimeinen "lankonki" laivaan, tie maihin on poikki, ja ne köydet, joilla meren jättiläinen vielä on pollareissa kiinni, irroitetaan nopeasti.78 esiintymää · 0.0 / milj.
Taivutusluokka 5 (risti), vokaalivaihtelutyyppi G
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-ɑŋkoŋki
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Lankonki. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lankonki