lap­si­ruk­ka

Pikku Isidorkin tunsi sen hyvin; tuo lapsirukka, joka ei ollut milloinkaan tuntenut isäänsä, rakasti Pitouta, niinkuin olisi rakastanut isäänsä, enemmänkin ehkä, sillä täytyy sanoa, että Pitou jumaloi äitiä, mutta hän oli lapsen orja.

Ääni oli niin rukoileva, ja Pekka kuuli nyt selvään, kuinka lapsirukat nyyhkyttivät ja itkivät, vaikka he koettivat tehdä sen niin hiljaa, ettei kukaan kuulisi.